Puhelinaikoja
Vaimon puhelinaika tuli ja meni. Psykiatrin edellinen potilas oli mennyt pitkäksi. Lopulta psykiatri saatiin langan päähän, mutta siinä vaiheessa oltiin jo itkuisia ja hysteerisiä. "Pitääkö mun tosiaan tehdä itselleni jotain ennen kuin mä saan jotain apua." Siinä tilassa puoli tuntia voi tuntua kokonaiselta vuodelta. Ja rauhoittuminen vie tunteja.
Onneksi iltapäivällä oli vielä kotipolin puhelinaika.
Se uusi lääke-cocktail ei siis tosiaankaan toiminut. Siksi psykiatrin saaminen langan päähän oli niin tärkeää, sillä vaimoni halusi palata takaisin edelliseen lääkitykseen. Siitä oli sentään jotain hyötyä eikä läheskään näin paljon ongelmia.
Psyykenlääkkeiden lopettaminen ja aloittaminen on ihan oma taiteenlajinsa. Viimeisimmän kokeilun annostusta nostettiin viikkotolkulla, ja lopettaminen vie lähes yhtä kauan. Samalla pitää ajaa uusi eli vanha lääke sisään.
Ja perhe pysyy sen aikaa mukavasti varpaillaan.
Toivottavasti tilanne tästä tasaantuu, sillä psykiatri jää vuoden vaihteessa pitkälle lomalle, eikä sijaista eli tilanteen tuntevaa apua ole luvassa. Kyse ei tällä kertaa ole niistä iänikuisista säästöistä, psykiatreja ei vaan riitä sijaisiksi, kun varsinaisia vakanssejakin on monta täyttämättä.
Taidan soittaa äänestämälleni valtuutetulle jahka uusivuosi on ohi. Hoitohenkilökunnalle huutamisesta ei olisi mitään hyötyä, sillä eiväthän he voi tehdä määräänsä enempää töitä.
Eikö kukaan laske edes sitä, miten paljon tämä tällainen pillerileikki yhteiskunnalle pitkän päälle maksaa sairauslomina ja työkyvyttömyyseläkkeinä?
posted by Halistin @ 29.12.05
2 Comments:
Otan osaa. Mieheni piti päästä intensiiviseen psykoterapiaan Kelan tukemana, mutta ei päässytkään sillä kuuden kuukauden hoitotapahtumaehto ei täyttynyt - YTHS oli hukannut miehen paperit.
Minä olen tähän asti pitänyt kulisseja yllä, ja itseäni uhkaa nyt paha loppuunpalaminen. Lähdin, enkä jaksaisi enää välittää mutta se huolehtija minussa huutaa nyt kovaan ääneen kun mies laittaa minulle syyllistäviä viestejä.
Kuka auttaisi omaisen hätää. Onko tästä mitään järkevää tietä ulos
Ikäväkseni joudun yhtymään sanoihisi, psykiatrian puolelta on leikattu ajat sitten resursseja pois. Nyt ehkä tilanne on tasaantunut, mutta potilasmäärien kasvun myötä resurssit per nuppi ovat edelleen vähenemään päin. Akuutti hoitoonpääsy on työn ja tuskan takana, useiden viikkojen odottelu päästäkseen polille lääkärin juttusille on ikuisuus. Toki tilanne on myös niinkin, ettei avoimiin virkoihin löydy julkisella puolella päteviä hakijoita - ainakaan sellaisia jotka pysyisivät vähääkään pidempään paikallaan.
Edelliseen viestiisi viitaten, hoitoneuvottelut perheen kanssa on mahdollisia. Omalla kohdallani lääkäri suhtautui jopa myönteisesti siihen, tarjosipa pariterapiaakin suhteen hoitamisen näkökannalta, olkoonkin että itse käyn myös yksilöterapiassa. Mutta se on täysin kiinni potilaasta, ilman hänen suostumustaan ei kuitenkaan voi edes perheenjäsenille kertoa mitään. Toistaalta se on myös hyvä, sillä esillä voi olla myös hyvin arkaluontoisia asioita. Ehkä voit kuitenkin soittaa vaimosi luvalla hoitavalle lääkärille ja jutella tilanteesta?
Toivottavasti sinulla riittää voimia, muista pitää huolta jaksamisestasi. Se on tärkeää itsesi, mutta myös koko perheesi kannalta.
Paljon voimia sinulle ja aurinkoisempaa tulevaa vuotta!
Post a Comment
<< Home