Loismato

Sekuli päivä tänään, tosi syviä pohjamutia mutta myös auringon pilkahduksia. Vaihtelut ovat olleet todella nopeita laidasta laitaan. Muuta voi tuskin näin lääkityksen vaihtuessa odottaakaan.

Unipolaari masennus on kumma tauti, tai bipolaari masennus-vaihe. Kummasta tässä tapauksessa on loppujen lopuksi kyse, kukaan ei tunnu osaavan sanoa.

Masennus on kuin potilaan sielussa asuva elämäniloa syövä loismato. Se tekee parhaansa, jotta sairas ei tekisi mitään, mikä uhkaisi sen olemassaoloa, helpottaisi depressiota. Jos potilas pystyisi pitämään yhteyttä ystäviinsä, tai harrastamaan liikuntaa, tai lukemaan kirjoja tai katselemaan elokuvia tai rakastelemaan, … hän ei olisi masentunut.

Eikä tässä ole kyse pelkistä aktiviteeteista, vaan näiden kaikkien on havaittu vaikuttavan aivojen välittäjäainetasapainoon … siis siihen jota mielialalääkkeillä yritetään korjata.

Siksi loismato pitää huolen siitä että potilas ei pysty tekemään mitään, joka uhkaisi sen lihomista ja olemassaoloa. Uskomattominta on ollut se, että jopa Omega-3-pillereiden syöminen käy työstä, vaikka vitamiinit ym. nappulat menevät alas sujuvasti.

Tiedä häntä, onko noista Omega-kolmosista apuja, mutta koenpahan tekeväni edes jotain kun kannan niitä kotiin. Ei kai puhdistetusta kalanmaksaöljystä voi haittaakaan olla.

BTW, kiitos kommenteista. Kiitos siitä, että luette näitä vuodatuksia. Sillä on minulle suuri merkitys.