Kukkasipuleita

Istutimme tänään kukkasipuleita yhdessä - varmaan toistasataa. Hyvä merkki. Kukkasipulit ovat aina olleet minulle hyvä oman voinnin mittari. Joinain syksynä en ole jaksanut istuttaa yhtäkään, ostetut sipulit ovat jääneet kaappiin kuivumaan. Joskus olen takonut routaan reikiä marraskuussa saadakseni edes pari krookusta maahan.

Kukkasipulit ovat lupaus keväästä, siitä että kylmä pimeys jonain päivänä väistyy. Jonain syksyinä siihen ei vaan ole jaksanut uskoa.

Myös puolisolla on mennyt tasaisesti, ei romahduksia muttei huippujakaan. Rauhoittaviakaan ei ole viime päivinä tarvittu, luulisin. Arkista läheisyyttä, mutta ei juuri muuta. Työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole ehtinyt miettimään asioita riittävästi/liikaa.

Oman itsetunto leikki alkusyksystä jojoa, kunnes huomasin ja annoin itseni vastata parin työkaverin flirttiin. Toistaiseksi itsetunnon ylläpitämiseen tuntuu riittävän, kun joku ylipäätään noteeraa minut miehenä eikä vain parhaana ystävänä.

Ensi keväänä piha on kukkamerenä.