Joulu paketissa

Joulunpyhät menivät pitkästä aikaa ilman suurempia ongelmia. Useana vuonnahan lähtökohtana on ollut se, joutuuko vaimo menemään jouluksi osastolle vai ei. Kaikki se kiire ja hösääminen ja sukuloiminen on vaan ollut hänelle liikaa. Tänä vuonna hän sen sijaan jopa odotti joulua!

Itse jouluna isäukko tekikin sitten parhaansa, että tämäkin joulu menisi bentsoja napsiessa. Hän on muuten auttavainen ja huumorintajuinen mies, voimakas persoona ja rakas ihminen meille kaikille, mutta viina ei sovi hänelle yhtään. Ei hän riehu eikä räyhää vaan höpöttää ja kuvittelee, ettei kukaan huomaa hänen piipahtavan varastossa puolen tunnin välein ja juttujen muuttuvan vähitellen yhä sekavammiksi.

Kaiken muun lisäksi isoisä on pojallemme todella tärkeä ihminen, roolimalli ja esikuva. On surkeaa nähdä, miten hän juomisellaan romuttaa tätä ihailua.

Yritin sanoa isälleni, että vaikka vaimoni kunto on pitkästä aikaa paremmalla tolalla, ylimääräisiä kuormitustekijöitä ei tosiaankaan kaivattaisi. Se keskustelu ilmeisesti pelasti jouluaaton, mutta jo joulupäivän iltana, muiden mentyä nukkumaan tapaninpäivän aterialle varatut viinipullot katosivat kaapista.

Onneksi vaimoni reagoi kiukulla ja raivolla, ei masennuksella ja ahdistuksella, kuten niin monta kertaa aiemmin.