Salakyyneleitä

Kuka välittää mielenterveyspotilaan perheen tunteista, surusta, pelosta ja turhautumista?

2007-09-03

Puoliksi ei voi avautua

Olette varmaan aiemmista merkinnöistä huomanneet, miten paljon minua vaivaa se kun emme yleensä pysty keskustelemaan puolisoni kanssa meidän parisuhteemme kipupisteistä. Samasta aiheesta oli puhetta hyvän ystävän kanssa, ja hänen mielestään minun kannattaisi vanhojen kaivamisen asemesta keskittyä rakentamaan tulevaisuutta.

Kun osaisinkin! Elämä olisi silloin paljon helpompaa. Minulla on se vika, että jos asioita ei ole käsitelty, ne jäävät pyörimään pikku piirileikkiä minun päähäni. Lopulta en oikein muuta sitten pysty ajattelemaankaan, jolloin kuvaan mukaan tulevat uniongelmat. Kyse on kuitenkin myös minun elämästäni, ja haluan tietää, miksi se elämä on mennyt niin kuin on.

Taustalla on myös se, että jos parisuhteen ongelmia ei saada käsiteltyä, niiden syitä ei ymmärretä, ja niillä on paha tapa tulla takaisin.

Ja vaatii tulevaisuudenkin rakentaminen keskustelua, pelisäännöistä sopimista, omien toiveiden ja tarpeiden kommunikoimista. Jos kommunikaatio ei pelaa, se tulevaisuuskin on huonolla perustalla.

Jos jonkin neuvon haluan antaa niin sen, että jos joskus päätätte avautua puolisollennelle jostain jonka uskotte loukkaavan häntä, olkaa valmis käsittelemään asiat loppuun asti, tekee se sitten miten kipeää tahansa. En ole tosiaankaan mikään pyhimys, mutta olen oppinut pitämään suuni säpissä jos en ole valmis penkomaan asiaa pohjamutia myöten.

1 Comments:

At 9/03/2007 9:27 PM, Blogger ipi said...

vielä jokunen vuosi sitten meillä oli myös ongelmaa tämän puhumattomuuden kanssa. tilanne lähti avautumaan kun vietimme viikonlopun parisuhdekurssilla.

Ei me vieläkään kovin helposti käydä käsiksi niihin vaikeisiin asioihin, mutta nyt ainakin yritetään muistaa että molemmilla on oikeus omiin tunteisiin. Ei mene enää niin helposti (pelkäksi) riitelyksi.

 

Post a Comment

<< Home