Ikävä

Siellä hän nukkuu, kuin syliin käpertyneenä. Nuori nainen, melkein tyttö vielä, johon yli 20 vuotta sitten rakastuin. Piilossa sairauden ja lääkkeiden uuvuttamana.

Joskus näen hänestä pilkahduksen, vaimoni katseessa, tavassa jolla hän koskettaa minua, tai haukkuu minut pystyyn.

Ja sitten hetki on ohi, särmä, tahto, intohimo, elämänilo jälleen poissa, kaikki se mitä hänessä rakastan, unessa, piilossa jossain tuon ... kävelevän kuoren sisällä.

Enkä minä enää jaksa kurottaa häntä kohti, yrittää herättää häntä.

Voi Luoja, miten minä haluan hänet takaisin kotiin. Herätä jonain aamuna ja löytää hänet vierestäni.

Miksei tämä voi jo loppua?