Miksi yhdessä?

Viime aikoina olen alkanut miettiä, miksi me olemme oikeastaan enää yhdessä. Vaimoni on kertonut monta kertaa, että minun työni ja sairauteni ja meidän yhteinen kotimme ahdistavat häntä. Me olemme aiempina vuosina muuttaneet parikin kertaa siksi, että asunto alkoi ahdistaa vaimoani.

Mutta entä jos vika ei ollutkaan asunnossa, kodissa, vaan siinä asuvissa ihmisissä. Ja edelliset muutot tehtiin ennen lapsen syntymää.

Takerrunko minä vaimooni, enkä pysty laskemaan irti, vaikka hän tarvitsisi sitä parantuakseen? Hän on usein sanonut, että haluaisi joskus asua yksin, ilman muun perheen paineita.

Pitääkö lapsi meidät enää yhdessä? Vai estääkö minun sairauteni vaimoani muuttamasta yksin asumaan ja paranemaan? Vai takerrunko minä tosiaan vaimooni enkä laske häntä irti?