Omituinen olo

Vaimo ihmetteli illalla, että hänellä on ollut omituinen päivä ja edelleen vähän kummallinen olo. Huolestuin tietysti oitis, mutta jatko oli kaikkea muuta kuin mitä odotin.

"Vein tänään lehden kierrätykseen, eikä se tuntunutkaan suorittamiselta." "Kävin vaateostoksilla, eikä minua alkanutkaan ahdistaa, vaan löysin ihan kivoja vaatteita." "Pesetin auton, eikä minun tarvinnut pakottaa itseäni siihen."

Reppana on ollut niin pitkään niin rutussa, että ihan tavallinen hyvä päivä tuntuu omituiselta ja kummalliselta.

Ja mikä parasta, hän ajattelee myös tulevaisuutta, ensi kesää, osti kesämökille uusia astioita. Eikä ajatus tuleva viikonloppumatkastakaan enää aiheuta paniikkireaktiota: "en mä varmaan pysty lähtemään."

Mulla on sormet ristissä solisluita myöten.