Ei kiirettä töihin

Pitkästä aikaa mukava herätys. Vaimo ei herännytkään aamuyöllä tuskaan ja ahdistukseen vaan aamulla märkään uneen. Eikä minulla ollut edes kiire töihin… Siitä onkin aikaa kun viimeksi en ole seksin jälkeen tuntenut syyllisyyttä tai ei olisi ollut muuten paha olla.

Hyvän esimerkin tarjoaa taannoinen pitkä viikonloppu Lapissa, suunnitelmissa vähän liikuntaa, hyvää ruokaa ja varovaista sukupuolielämän herättelyä. Lopputuloksena viimeisenä iltana itkua, bentsoja ja unilääkkeitä (vaimolle) ja itkua, viskiä ja valvottu yö (minulle). Aivan hirmuinen syyllisyystrippi, jonka jälkeen päätin ties kuinka monennen kerran, etten enää koskaan tee seksuaalisia aloitteita, ainakaan perhepiirissä.

Saa nähdä, miten tilanne kehittyy. Kevättalvi kun ei ole koskaan ollut puolison parhaita aikoja. Monsterina kirjoitti kevätauringon sotkevan bipojen serotoniiniaineenvaihduntaa. Voin allekirjoittaa, vaikka siitä bipoudesta ei meillä ole oikein saatu tolkkua. Juuri kun itsellä alkaa kaamosväsymys hellittää ja tekee mieli lähteä ulos nauttimaan valosta, vaimon mieliala jysähtää pohjaan.

Intohimoa yms. tähän liittoon lienee turha enää koskaan toivoa, mutta olen vaihteeksi varovaisen toiveikas. Näin helppoa meidän miesten elämänusko on näemmä palauttaa.