Parempi alku vuodelle

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Kävimme jopa ulkona kävelemässä ja ihmettelemässä lumisadetta. Saimme myös keskusteltua akuutista tilanteesta ja kevään suunnitelmista. Ehkä lääkityksen vaihto alkaa jo tuottaa tulosta.

Olemme toiveikkaina.

Vaimo on selvinnyt myös koko päivän ilman rauhoittavia! Rahoittavat, niin paljon kuin niistä onkin apua akuuteissa tilantessa, niitä syöneen ihmisen kanssa on todella turhauttavaa yrittää keskustella. Ajatus ei kulje, ja simppeleitäkin asioita saa selittää monta kertaa, eikä toinen muista mistä viisi minuuttia aiemmin oli puhetta.

Välillä ei edes puhuminen tahdo onnistua. En tiedä, onko kyse motoriikan pettämisestä vai mistä, mutta sanoista ei vaan saa enää selvää.

Eilisen uudenvuoden aaton jälkeen tämä päivä tuntuu todella hyvältä. Eilinen meni puolisolta hämärässä huoneesa sohvan pohjalla, unessa ja itkuisessa horteessa koko päivä. Sain hänet houkuteltua sentään katsomaan raketteja naapurien kanssa, mutta muuten koko päivä meni syvällä uumenissa.

Itse istuskelin lapsen kanssa tietokoneen ääressä ja join yksikseni pullon kuohuviiniä.

Oli meidät kutsuttu yksiin juhliinkin, mutta ne jäivät väliin.