Uskonasioita
Mielenterveysongelmat tuntuvat olevan monelle uskovaiselle ... ongelmia. Pohjattoman paha aoloa ilman käsin kosketeltavaa syytä ei koeta lääketieteelliseksi vaan uskonnolliseksi kysymykseksi. Psyyke kuuluu hengellisten asioiden puolelle, samaan näkymättömään maailmaan kuin usko itse.
Olen kuullut väitettävän, että mania on Jumalan rangaistus, tai että depressio johtuu vain siitä, että sairas ei usko tarpeeksi "hyvin".
Ja yksi merkki "huonosta" uskosta on lääkkeiden syöminen.
Logiikka menee seuraavaan tapaan:
- Jos olet todella uskossa, niin pahaa oloa ei tule. Jumala ei anna sinun voida niin huonosti.
- Jos syöt lääkkeitä, et luota siihen, ettei pahaa oloa tule.
Moni psyykkisesti sairas uskovainen kokeekin sairautensa olevan todiste siitä, että he ovat huonoja uskovaisia. Mikä entisestään syventää heidän pahaa oloaan, ruokkii heidän sairauttaan.
Vaimoni tuli pari vuotta sitten puoleksi vuodeksi uskoon. Yritti etsiä rukouspiireistä apua tuskaansa. Itse olen hyvin maallistunut ihminen, ja rukouspiirissä harrastettu kielilläpuhuminen, kätten päälle paneminen sairauksien parantamiseksi jne. kuulostivat lähinnä fantasiaromaanilta. Ja rukouspiirin jälkeen joku sitten itkee, että hän on Jumalan silmissä niin huono ihminen, ettei häntä ole edes siunattu kielilläpuhumisen lahjalla.
Voi Luoja!
Usko voi olla ihmiselle suuri lohtu ja voimavara, mutta se voi kokemani mukaan ruokkia myös ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta.
Puolisoni ei onneksi lopettanut lääkkeiden syömistä, mutta näki muiden jättävän lääkkeensä syömättä tai kokevan itsensä huonoiksi uskossaan, koska syövät lääkkeitä eivätkä luota omaan uskoonsa.
Eikö kelleen näissä rukouspiireissä ole tullut mieleen, että heidän Jumalansa on voinut päinvastoin kannustaa uuden psyykenlääkkeen keksijää? Että Jumala nimenomaan sillä tavalla haluaa auttaa heitä? Että lääkityksen laiminlyönti se vasta "huonoa" uskoa olisikin?
Kotona meillä ei rukouspiirejä sentään pidetty, mutta muutaman kuukauden ajan uskonasiat leimasivat lähes kaikkia keskusteluitamme. Se oli ainoa kerta, kun tämä avioliitto on todella ollut vaarassa hajota.
posted by Halistin @ 16.1.06
7 Comments:
morjes
uskovaiset ovat jännän heterogeenistä porukkaa, kuten me muutkin. Tunnen jokusen uskovan fiksun mietiskelijän... mutta suurin osa tuntuu käyttävän uskontoa itsetunnon ja -kontrollin korvikkeena. Raamatullakin pystyy perustelemaan kaikkea mahdollista naisten alistamisesta pilvenpolttoon.
masennuksen eräs perusoirehan on syyllisyyden ja huonommuuden tunto, joten tutultahan tuo kuulostaa: keksitään joku perusteluviritys, jonka perusteella tunnetaan sitten itsensä huonoksi.
jakselkaa.
Mielenterveysongelmissa (kun puhutaan psykooseista tms.) on miltei luonnonlaki, että myös uskonasiat tulevat mukaan kuvioihin. Itse olen miettinyt sitä miksi lunnontieteilijä tyttöystäväni hurahti uskoon monesti sairautensa aikana, yhtä monesti hän myös hurahti ateistiksi. Ahdistukset saattavat olla vain niin voimakkaita, että apua voidaan lähteä hakemaan yllättävistäkin kohteista. Psykoosikokemuskin tai itse psykoosi voivat myös hämmentää ja muuttua uskonnollisiksi kokemuksiksi, osaksi psykoottista maailman ymmärtämistä. Jumalan merkkejä etsitään kaikkialta, liikennevalojen tietty väri tietyllä hetkellä tms.
Omat kokemukseni kumppanin hurahtamisista olivat pelottavia, joissakin hurahtaneiden luolissa joku saarnamies kertoi kumppanilleni tämän elävän itse saatanan kanssa suhteessa, koska emme olleet avioliitossa ja minä en luonnollisestikaan kuulunut tuohon hurahtaneiden joukkoon.
Oikeastaan hyvä idikaattori kumppanini mielenterveydessä oli juuri uskonasiat. Jos uskonasioita alkoi tulla puheisiin enemmän, niin heti tiesi orastavan psykoosin olevan puhkeamaisillaan tai psyykkisen tilanteen olevan ajautumassa umpikujaan.
Tällaista. Terveeseen uskonnollisuuten voi kannustaa, mutta missä se raja sitten oikein kulkee.
Mielenkiintoinen aihe, josta riittäisi paljon pohdittavaa. Joskus tästä on ollut kiivaitakin väittelyjä/riitoja TA:lla.
Linja on aika selvä: mitä poikkeavampi suuntaus peruskristillisyydestä, sen enemmän se muistuttaa ja toimii kuvaamasi logiikan mukaan. Valitettavasti hurahtaneen päätä on vaikea tai jopa mahdoton kääntää, koska hän näkee vain onnen ja autuuden, eikä halua nähdä mitään muuta.
TA:lla on varsin ikäviä esimerkkitapauksia, mm. helluntalaisten sekoittamasta skitsofrenikosta :o( En voi ymmärtää, kuinka usko voi olla joillekin niin fanaattista.
Pari sanaa sanottava:
älä yleistä!
Olen pahoillani, jos tuntemasi uskovaiset ovat olleet kuvaamasi mukaisia. Minun ystävä/tuttavapiiriini kuitenkin kuuluu vaikka millä mitalla ihmisiä, uskovaisiakin, jotka syövät mielialalääkkeitä, eikä se ole heille mikään häpeä. Lähes kukaan tuttavistani (tai minä itse) ei vastaa kahden logiikan sääntöäsi. Ihminen on erehtyväinen ja mokaa tuon tuosta. Lääkkeet ovat toinen keino parantua. Jos ihminen niin haluaa, Jumala on toinen vaihtoehto. Jumala ei tunge väkisin korjaamaan elämääsi, vaikka uskovaiset häntä yrittäisivätkin tyrkyttää. Ihmiset ovat vajavaisia. Tekstisi on provosoivaa ja varmalla tyylillä kirjoitettu. Saan käsityksen, että tuntemasi uskovaiset ovat kovin samaa luokkaa ja ahdasmielisiä kaikki. Mitä jos itsekin lähtisit kiertelemään laajemmalti? Jokainen ihminen uskoo eri tavalla.
Siunausta!
En ollenkaan ihmettele etta noin kirjoitat akaiseen savyyn uskosta, koska kohdallasi ja vaimosi kohdalla se on ollut lahinnakin painostava ja epaonnistumista muistuttava kokemus. Tiedan juuri tallaiset kirkot jotka tata harrastavat ja tuntuu etta siita on tullut teille enemman haittaa kuin hyvaa. Kun pitaisi olla niin hyva ja koskaan ei ole tarpeeksi mahtava uskovainen.
Haluan kuitenkin sinun tietavan etta usko voi olla mahdottoman upea voiman lahde ja iloinen asia.
Laakkeista olen sinun kanssasi ihan samaa mielta, on todellakin vastuutonta saarnata etta jonkun pitaisi jattaa laakkeet pois. Siis naurettavaa suorastaan! Itsekin olen joutunut ajoittain turvautumaan lievaan laakitykseen paniikkihairion takia, enka tunne sen tekevan yhtaan hallaa uskolleni:)
En tieda miten taman blogisi loysin, mutta olen sita seurannut nyt kuukauden verran. Ja haluan sinun tietavan etta olen rukoillut sinun ja perheesi puolesta, ja tulen nain myos tekemaan (jos et sita kiella:)
Terveisin muun maan katolilainen
Moite yleistämisestä on kyllä kohtalaisen oikeaan osuva. Tunnen itsekin myös aivan toisenlaisia uskovia. Jostain syystä ahdistavat muistot noista vaiheista olivat tuota kirjoittaessa erityisesti pinnalla.
No minä ainakin uskon, että Jumala haluaa juuri masennuslääkityksen kautta antaa mulle apua. Ei Jumala ole niin yksiviivainen, mitä voisi luulla. Monet Jumalaan liittyvät uskomukset ja väitteet tulevat ihmisten omasta päästä. Kannattaa punnita kaikki henkilökohtaisesti. Meistä on niin moneksi. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Post a Comment
<< Home