Oma matalapaine

Puolison vointi alkaa lopulta olla vakaampi. Unihäiriöitä on toki edelleen, mutta niitäkin paljon vähemmän kuin vielä muutama viikko sitten. Tämän kevään kriisi taitaa olla taittumassa.

Paitsi että oma mielialani on puolestaan painunut alaspäin. Miksi juuri nyt tuntuu siltä, että tästä ei tule mitään millään rintamalla? Olen yleensä optimistinen luonne, mutta viime päivinä se on murentunut vauhdilla.

En enää osaa ajatella "jos sairauteni pahenee", vaan ensimmäinen spontaani ajatus on "kun sairauteni pahenee". Samalla olen menettämässä uskoani siihen, että vaimoni enää kuntoutuisi, ja avioliitostammekin huomaan ajattelevani ensimmäiseksi sitä miten ero hoidetaan sitten, kun se jonain päivänä kuitenkin tapahtuu.

Toivottavasti tämä on vain rankan kevään jälkeistä tilapäistä uupumusta. Minun masentumiseeni meidän perheellämme ei yksinkertaisesti olisi nyt varaa.

Onneksi ihmissuhteet kodin ulkopuolella ovat pitäneet mielialaani yllä. Toisaalta minulla on huono omatunto siitä ajasta, kun en ole kotona.

Toisaalta ymmärrän nyt paremmin puolisoani, vaikka hänen depressionsa ovat olleet paljon tätä minun matalapainettani syvempiä. Kaikkein ahdistavinta puolison depressiossa nimittäin ovat tämän itsemurhapuheet. Oli aikamoinen shokki huomata itse miettivänsä sitä vaihtoehtoa.

Onneksi kesä on jo lähellä. Se on ollut meillä yleensä hyvää aikaa.