Nnn'h

Puolison hoidossa ja välillä omillakin hoitokäynneillä on pistänyt korvaan raivostuttava puhemaneeri, joka tuntuu vaivaavan kaikkia psykiatreja, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia, ynähteleminen. Ilmeisesti jollain alan peruskurssilla opetetaan kuuntelemaan potilasta häntä keskeyttämättä. Ja siihen ynähtely, nynnyttly ja murahtelu sopivat hyvin. Ynähdys puolen minuutin välein kertoo potilaalle ”minä kuuntelen” mutta ei keskeytä häntä.

Esimerkiksi TV-psykiatrit kuten Ben Furman eivät ilmeisesti pysty olemaan edes minuuttia ynähtämättä vaikka henki olisi siitä kiinni.

Vuosien kuluessa ynähtely tuntuu kuitenkin monilla psykiatrian ammattilaisilla muuttuvan automaatiksi, maneeriksi, jonka tyhjyys kuuluu läpi.

Toinen selvästi opiskeltu puheen tyylikeino on hempeys, jopa lepertely. Sairaus tai lääkkeet voivat hidastaa potilaan ajatuksenjuoksua, mutta ne eivät tee hänestä kuitenkaan pikkulasta, jolle pitää leperrellä. Ehkä hempeä puhetyyli sopii useimmille potilaille ja heidän omaisilleen, mutta ainakin minua se ärsyttää, ei kuitenkaan läheskään yhtä paljon kuin parinkymmenen sekunnin välein toistuva ”nnn’h”.

Tänä syksynä kumpaakaan ei ole onneksi tarvinnut kuunnella. Tilanne on edelleen yllättävän hyvässä tasapainossa.