Salakyyneleitä

Kuka välittää mielenterveyspotilaan perheen tunteista, surusta, pelosta ja turhautumista?

2008-04-28

Itseään etsimässä

Kevät on mennyt hyvin, kuten harvenevasta kirjoitustahdista on voinut päätellä. Itse asiassa tämä kevät on ollut vaimollani paras varmaan liki kymmeneen vuoteen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei tässä olisi ollut mietiskeltävää ja pureskeltavaa.

Ehkä eniten pohdiskeltavaa on antanut pikkujoulujen aikaan sattunut tapaus, jota olen tässä yrittänyt hissuksiin sulatella. Kävimme maakunnassa sukuloimassa ja yövyimme sukuni mustan lampaan, muutama vuosi sitten kaapista tulleen biseksuaalin naisen luona. Istuttiin iltaa takkatulen ääressä, syötiin, saunottiin, sekoitettiin toinenkin kattilallinen glögiä. Jossain vaiheessa minun mittani tuli täyteen ja menin nukkumaan. Sitä paitsi oli minun vuoroni ajaa paluumatka.

Kun heräsin aamulla, sauna oli edelleen päällä, ja naisten keskustelu jatkui tyhjien viinipönttöjen ääressä. Sain muistoksi illasta naisten yöllä takkatulen loisteessa toisistaan ottamia kuvia, jotka olivat varsin eroottisia ja vähäpukeisia.

Myöhemmin istuimme iltaa kotona kahdestaan viinipullon merkeissä, ja vaimoni kertoi, että yö oli ollut hänelle järisyttävä kokemus, johon oli seksuaalisuudesta puhumisen ja valokuvien ottamisen lisäksi kuulunut suuteluharjoituksia. Samalla hän kertoi olevansa ihastunut entiseen työkaveriinsa, perheelliseen naiseen, jonka kanssa hänellä on tapana käydä lenkillä ja uimassa. Tämä ei tosin ollut minulle ihan täysi yllätys, sillä olin aiemminkin ollut rivien välistä lukevinani, että jotkut hänen ystävyytensä olivat olleet pikemminkin ihastuksia, joita hän ei välttämättä ollut myöntänyt edes itselleen.

Nuorempana olisin varmaan ollut vaimoni paljastuksesta ainakin mustasukkainen. Mutta nyt olin lähinnä helpottunut. Seksuaalisen minän kieltäminen on monen ahdistuksen ja masennuksen taustalla. Uskoin, että oman itsensä löytäminen myös seksuaalisesti tekisi vaimoni henkiselle hyvinvoinnille vain hyvää. Hänen kotikasvatuksensa kun on pitänyt seksiä likaisena ja vastenmielisenä asiana, johon nainen joutuu miehensä vuoksi alistumaan.

Päätin tukea häntä, minkä tien hän sitten valitsisikin.

Viikkoa ja lenkillä käymistä myöhemmin kysyin varovasti, miten hän aikoo ystävänsä kanssa menetellä. Ja sain vastaani pienen raivarin. Syytänkö minä häntä lesboksi?! Olin kuin nyrkillä lyöty ja yritin sanoa, että hän itse oli vain muutama päivä aiemmin kertonut ihastuksestaan. Vaimoni kiisti jyrkästi sanoneensa mitään sellaista.

Sen jälkeen en uskaltanut ottaa asiaa esille pitkään aikaan, kunnes viime lauantaina, puolen viinipullon voimalla vaimoni itse otti asian uudelleen puheeksi ja kertoi, että hänellä on ”juttu” erään ystävättärensä kanssa, eikä hän oikein itsekään tiedä mistä on kyse. Sanoi, ettei ole missään tapauksessa pettänyt minua, eikä soittanut moneen viikkoon, mutta …

Mitenkähän tällä kertaa osaisin ottaa asian esille ilman että saan vastaani taas raivarin.