Salakyyneleitä

Kuka välittää mielenterveyspotilaan perheen tunteista, surusta, pelosta ja turhautumista?

2008-05-25

Tyhjä lääkekaappi

Lääkekaappi on sitten tyhjä. Tai kai siellä jossain on vielä paniikki-bentsoja jemmassa, mutta muuten meillä eletään nykyään lääkkeetöntä elämää. Jatkuva mielialaa ja persoonaa muuttavien lääkkeiden syöminen on aina ahdistanut vaimoani, ja nyt kun vointi on ollut pidemmän aikaa parempi kuin vuosikausiin, hän jätti reseptit uusimatta.

Toisaalta olen iloinen, toisaalta huolissani. Suhteeni vaimoni psyykenlääkkeisiin on aina ollut kriittinen, mutta tiedän hyvin, että lääkkeet ovat vuosien varrella todennäköisesti pelastaneet hänen henkensä. Toisaalta olen iloinen siitä, että hänellä on koko tunnerekisteri käytössään, että tunnen hänet taas siksi ihmiseksi, johon vuosia sitten rakastuin. Toisaalta olen huolissani siitä, repeääkö tunnerekisteri jonain päivänä jommastakummasta päästä yli.

Lääkkeiden lisäksi vaimoni on päässyt eroon nikotiinista. Ja sekin on tehnyt hyvää itseluottamukselle, tunteelle siitä että hallitsee omaa elämäänsä. Olen itse asiassa monta kertaa miettinyt, altistaako nikotiini tai jokin muu tupakan ainesosa psyyken sairauksille, vai altistavat esimerkiksi ahdistus ja masennut tupakoinnille. Joka tapauksessa psykiatrian osastoilla poltetaan kokemukseni mukaan hyvin paljon. Monessa savuttomaksi julistetussa sairaalassa onkin jouduttu tekemään poikkeus psykiatrian osastojen kohdalla.