Ruokahalu palaa

Ruokahalun vaihtelut ovat aina olleet hyvä tapa seurata vaimoni sairauden etenemistä. Vauhdikkaampien jaksojen aikana hän ei yksinkertaisesti muista tai ehdi syödä. Elämässä on niin paljon muutakin tekemistä kuin ruokapöydän ääressä istuminen. Viime vuosia hallinneiden masennusjaksojen aikana ruokahalua ei sen sijaan ole. Ruoka ei yksinkertaisesti mene alas.

Viime vuodet vaimoni onkin ollut hoikassa kunnossa, ja se on ollut yksi niistä harvoista asiosita, joista hän on saanut itsetuntoa. Ulkopuolisen onkin ollut vaikea ellei mahdoton nähdä, miten huonona hän on välillää ollut, sillä silloin kun hän on pystynyt käymään ulkona, hän on näyttänyt päinvastoin hyvältä ja timmiltä.

Nyt kun vointi on pitkästä aikaa parempi, myös ruokahalu on palannut. Vaimoni ei ole kuitenkaan vuosikausiin tarvinnut rajoittaa syömistään, ja paino on lähtenyt nopeasti nousemaan. Aiemminhan tilanne oli päinvastainen – syödä piti aina kun ruoka edes vähän maistui.

En saisi olla vahingoniloinen, mutta vaimollani on ollut joskus tapana pisteliäästikin kommentoida perästäpäin minulle muiden paino-ongelmia. Nyt hän saa itse kokea, millaista painon kanssa tappeleminen on.