Terapian seurantaa

Puolison terapia on ... ristiriitainen juttu. Sitä palaa halusta kysyä, miten meni, tuliko esiin jotain uutta, jotain mitä minun pitäisi ottaa huomioon. Mutta toisaalta, kysehän ei ole minun tai meidän vaan hänen terapiastaan. Terapia on jatkuva, keskeneräinen prosessi, jota ainakaan aviomiehen ei pidä mennä sorkkimaan.

Aina välillä olen kysynyt, miten psykiatrin tai terapeutin kanssa meni. Joskus vastaus on ollut jopa aggessiivinen, ei kuulu sulle, joskus hän taas alkaa oma-aloitteisesti kertoa vastaanotolla käydyistä keskusteluista. Fiksuinta olisi tietysti purra itseään huuleen ja antaa hänen puhua vain omasta aloiteestaan, ainostaan jos hänestä siltä tuntuu.

Ehkä uteliaisuuteni taustalla on pelko siitä, että ongelmat, joita hän terapeutin kanssa käsittelee, jotka ovat hänen sairautensa taustalla, liittyvät minuun ja meihin.